tiistai 18. huhtikuuta 2017

Aikuisten satu II: Hassan ja Kerttu


Elipä kerran kaukaisessa Erimäessä, osa-aikaisesti liian älykkäät sisarukset, kiharatukkainen Hassan ja kultakutrinen ja sinisilmäinen Kerttu. Kyseisessä diktatuurissa on ollut tapana neutralisoida sellaiset jotka ovat liian älykkäitä nielemään pajunköyttä sellaisenaan mitä sikäläinen Mitäs-Vattua media syötti. Koska ilmasto oli muuttunut sananvapauden näkökulmasta entistä julmemmaksi Erimäessä sekä korventava syrjäytymiskierre niitti kansaa kuin heinää päätti ilkeä äitipuoli turvautua epätoivoiseen ratkaisuun. Hänetär pyysi miestään, filosofisesti köyhää vaimonhakkaajaa viemään Hassanin ja Kertun kauas puolen hehtaarin metsään eksyttääkseen tuon kaksikon, pelastuakseen varmalta kuolemalta.

Lapset kuitenkin kuulivat tästä somessa ja osasivat varautua siihen. Kun lähtöaamu koitti, antoi äiti tästä tietämättömänä kaksikolle matkaluettavaksi Hitlerin Mein Kampfin. Kulkiessaan isänsä johdattamina silmin kantamattomassa Segregaationpolkuja Moskeijan ja Baarin välissä, pudottelevat neuvokkaat sisarukset fundamentalistisen maailmankatsomuksen tulkinnan mukaisia aakkosia sekaisin maahan. Johtuen siitä että vaativan kompleksiseksi ja ideologisen värittömäksi muuttunut tieto ei kiinnosta vittuakaan pysyy aakkoset maassa. Näin ollen lapsien hukkaaminen ei onnistukaan ja Hassan sekä kerttu löytävät kotiin vanhempien harmiksi. Mutta äitinsä on Mitäs-Vattua lehden innokas lukija, jolloin keksii hän antaa tällä kertaa rakkaille lapsilleen sitä oikeaa hengenruokaa, pusillisen Mangeettimedian tilaajalahjana saatua rasismia. Tämä on Erimäkiläisten lempiruokaa, katkeran asenteellista tiedonvälitystä. Uuden yrityksen saattelemana vaimonhakkaaja vie lapsiaan Hassania ja Kerttua jälleen kohti kohtaloaan. Tällä kertaa mitään ei jää viitoittamaan tietä kotiin koska äärimmäisten tulkintojen äärilaidat, imevät rasismia vahvistaakseen vain omaa maailmankuvaa sellaisenaan.

Käveltyään yhä syvemmälle alkaa yön kylmyys lähestymään näitä poloisia. He näkevät metsässä herkullisen piparkakkutalon joka on tehty Filosofiasta. Ja toden totta: talon seinät oli rakennettu katkeruudesta vapaasta koetellusta tiedosta, ja kattoa koristivat värikkään valistuneet arvaukset. Ja vaikka lapset tiesivät, ettei vieraiden ihmisten talolle saanut mennä ilman lupaa, he eivät voineet vastustaa kiusausta. Hassan ja Kerttu hiipivät hiljaa mökin nurkalle ja nuuhkivat nälkäisinä sen Filosofiasta leivottuja seiniä. Hassan nuolaisi varovasti kuorrutusta. – Herkullista! hän riemastui. Nyt kumpikaan ei voinut enää nälälleen mitään. He upottivat hampaansa talon seiniin ja söivät hyvällä halulla vatsansa täyteen Filosofiaa. Samassa mökistä kuului vanhan Filosofin ääni: “Kuulen rouskutusta ja rapinaa Ken taloani nakertaa?”


Hassanin ja Kertun välinen neuvottelu
on piparkakkutalossa käynnissä
Lapset livahtivat mökin nurkan taakse, painuivat rasistisen pienisieluisiksi niin kuin Jerusalemin suurmufti, Amin al-Husseini Natsien Hitlerin liittolainen II Maailmansodan aikoihin ja vastaavat “Tuuli vaan, tuuli vaan Sun taloasi tuivertaa.” Lapset pidättelivät henkeään, kun mökin ovesta astui ulos vanha ja ilkeä Filosofi joka nojasi itseään kävelykeppiin. Yhteistyön sekä dialogin harmaat hiuksensa hän oli kammannut irokeesiksi ja kainalosta pilkisteli satiiria. – “Lapsikullat, tulkaa toki sisään. Minä en tee teille mitään pahaa.” Kerttu katsahti epäröiden Hassania. Vaikka molempia pelotti, heidän teki mieli lisää herkkuja. Lapset astuivat uteliaina pirttiin. Samalla hetkellä Filosofi tarttui Hassania kädestä ja telkesi hänet kellariin. – “Odotahan siellä, poikaseni”, Filosofi sanoi ja lukitsi kellarin oven. Sen jälkeen hän alkoi komennella Kerttua. – “Etsipäs tyttö tuvastani lisää Filosofian kirjoja ja syötä ne veljellesi!” Filosofin aikomuksena oli nimittäin lihottaa Hassania ja tehdä hänestä jotain muuta kuin katkeroitunut ja mustavalkoisesti elämään suhtautuva mies. Tavoitteena oli ensin luoda osallistuva hyvinvointivaltion kansalainen ja sen jälkeen popsia tämä suihinsa. Kertun ei auttanut muu kuin totella Filosofia ja viedä Hassanille aluksi Occamin partaveitsiä ja Olkinukkeja sekä Sosiaalidemokratiaa niin, että tämän vatsaan sattui. Aina välillä Filosofi työnsi kätensä kellariin tunnustellakseen joko poika oli kyllin lihava. Mutta Hassan oli ovela ja työnsi noidan käteen aina rasistisen ympäristön kovettaman ja katkeroittaman keskisormen. – “Onpa poika vielä luiseva”, tuumi Filosofi. – “Hänen pitää opiskella lisää Filosofian myötä löydettävissä olevaa objektiivisuutta mitä tulee esim. väitettyyn rotujen ja älykkyyden suhteen kritiikkiin alustalla missä ei ole vitun keskustelunpalstanviljelijöitä!” Mutta kun Hassan ei vain tuntunut lihovan, Filosofi päättikin syödä tytön. – “Meidän pitää tehdä ateistinen henkilökultti sekä vallankumous”, valehteli Filosofi Kertulle ja käski tämän sytyttää uuniin tulen. – “Kiipeäpäs tyttö uuniin katsomaan, joko ideologinen hurmos on kyllin kuuma!”

Mutta Kerttu arvasi, että noidalla oli pahat mielessä. Niinpä Kerttu sanoi eukolle: – “Uunin luukku on liian raskas minulle, en saa sitä auki”. – “Höpsis”, tuumi Filosofi ja kumartui avaamaan uunin. Silloin Kerttu työnsi Filosofia kaikin voimin, ja tämä upposi uuniin kokonaan. Kerttu paiskasi luukun kiinni ja kiirehti vapauttamaan veljensä. Sisarukset juoksivat ulos Filosofin mökistä. He taivalsivat käsi kädessä läpi suuren metsän kohti omaa kotiaan. Pian he löysivät perille ja kohtasivat äitinsä ja isänsä, jotka olivat kovasti kaivanneet lapsiaan, olihan suvaitsevaisuus tällä välin kuollut Erimaasta ja äärilaidat löytäneet toisensa. Niin Hassan ja Kerttu elivät onnellisina pitkän elämänsä loppuun asti. Mutta Filosofiaa ei kummankaan enää milloinkaan tehnyt mieli.

Kuvan tekijänoikeudet: Bundesarchiv, Bild 146-1987-004-09A / Heinrich Hoffmann / CC-BY-SA 3.0 [CC BY-SA 3.0 de (http://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0/de/deed.en)], via Wikimedia Commons

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti